Tiedote 15.6.2009
Pohjois-Suomessa laaja puutarhaharrastajien verkosto  -
10 vuotta pohjoisten omppujen puolesta

Vuonna 1998 käynnistynyt Pohjois-Savon Omenaprojekti on varmaan hedelmällisin EU-hanke mitä koskaan on toteutettu.
-Kiersimme kahtena syksynä vuosina 1998 ja 1999 satoja puutarhoja Ylä-Savossa ja otimme omenanäytteitä noin tuhannesta vanhasta omenapuusta, muistelee puutarhuri Virpi Virolainen kasvikartoitusten alkua. Vaikka hankerahoitus loppuikin työ on jatkunut ja laajentunutkin.
-Olemme kymmenen vuoden aikana kiertäneet pohjoisia puutarhoja aina eteläistä Lappia myöten ja joka vuosi on löytynyt uusia mielenkiintoisia kasviaarteita, kertoo Hannu Hyvönen, kartoituksia vetävän Pohjoinen perintö- yhdistyksen puheenjohtaja. Mielenkiintoisten omenapuiden lisäksi on löytynyt pohjoisessa menestyviä kirsikoita, luumuja, kriikunoita. Viime syksynä löytyi Inarissa menestyvä puutarhavadelmakanta.
-Tämä on ollut huikea seikkailu ja olemme saaneet tutustua Pohjois-Suomen innokkaimpiin puutarhaharrastajiin, jotka tuntuvat olevan aivan oma rotunsa. On ollut hienoa ja palkitsevaa olla rakentamassa tätä verkostoa.

Mistä on kestävät taimet tehty?

Kymmenkunta vuotta sitten käynnistyi myös taimituotanto pohjoisista omenalajikkeista. -Lähtökohtamme oli se, että valitsemalla lisäykseen ne vanhat omenapuut, jotka ovat täällä menestyneet vähintään viisikymmentä vuotta, voidaan omenanviljelylle saada kestävä perusta, kertoo Tuulimäen puutarhan puutarhuri Virpi Virolainen. -Mutta hyvin pian vakuutuimme siitä, että kestävän geeniperimän lisäksi tarvitaan myös taimituotantomenetelmiin kestävyyttä lisääviä muutoksia.
-Ihmiset kertoivat kuinka punakaneli ja sokerimironkin paleltuvat vaikka niitä on menestyksellä viljelty täällä jo vuosisadan ajan. Kestävyysongelmien yhdeksi lähteeksi paljastuivat nopeaa ja ylirehevää kasvua aiheuttavat kasvatusmenetelmät. Runsaalla typpilannoituksella kasvihuoneissa voidaan taimet kasvattaan myyntiin alle kahdessa vuodessa,  mutta niiden talvenkestävyys on heikkoa.
-Olemme valinneet nyt kokonaan toisen tien. Kasvatamme taimia ensimmäisinä vuosina hyvin hitaasti ja ne myös talvehtivat kellarin sijasta useita talvia ulkona ennen myyntiä, kertoo Virolainen. Pikkuhiljaa myös asiakkaat ovat oppineet sen,  ettei suuri koko ja rehevyys merkitse sitä että taimi olisi elinvoimainen.

Neuvontatyötä ja kokemusten vaihtoa

Puutarhakirjojen opit perustuvat yleensä Etelä-Suomen olosuhteisiin, eikä niissä huomioida sitä, että jo Iisalmen korkeudella tilanne on kokonaan toinen kuin esimerkiksi Lohjalla.
-Näiden kymmen vuoden aikana on opiskeltu ankarasti yritysten ja erehdysten kautta hedelmäpuitten viljelyn käytännön niksejä, kertoo Virolainen. Käytännön oppia on saatu paitsi kiertämällä ihmisten puutarhoissa ja kokoamalla tietoa ja kokemuksia kentältä, myös omasta puutarhasta. Tuulimäen Puutarhalla on Vieremällä yli hehtaarin verran marja- ja hedelmätarhoja ja niitä hoidettaessa on testattu erilaisia hoitokonsteja. -Omenapuiden leikkaukset ja oksien taivutukset ovat asioita, joita ei opi kuin käytännössä.   Kun näkee mitä tapahtuu puulle jota ei mitenkään hoideta istutuksen jälkeen, ymmärtää kyllä leikkausten ja taivuttelun merkityksen. Suuri osa Virpi Virolaisen työstä onkin neuvontaa ja opastusta. Asiakkaiden puutarhoissa mietitään hyviä paikkoja istutuksille ja opetellaan kädestä pitäen nuoren puun leikkaus ja kasvunohjaus. Joka vuosi on myös pidetty kursseja. Erityisen suosittuja ovat olleet varttamiskurssit, joissa opetellaan liittämään siemenlisättyyn perusrunkoon halutun lajikkeen oksa.
-Vielä ennen sotia maaseudulla kiersi paljonkin puutarhaneuvojia ja ihmiset osasivat näitä taitoja. Jostakin syystä tämä toiminta hiljeni liki puoleksi vuosisadaksi ja olemme nyt herätelleet henkiin tätä toimintakulttuuria, kertoo Hyvönen.

Omenanäyttelyissä pohjoisen lajikkeet tutuiksi

Jokaisena syksynä kun omenasta on tullut Pohjois-Suomessa kelvollinen sato on järjestetty omenanäyttelyitä,  joissa ihmiset ovat voineet arvioida löytyneiden lajikkeiden makua, kokoa ja näköä. Omenanäyttelyjen kokoaminen on samalla merkinnyt vierailua eri puutarhoissa satoa hakemassa.
-Joka syksy kierrämme katsomassa kymmeniä tärkeitä puita ja arvioimme sadon määrää ja laatua. Joka vuosi kertyy uutta tietoa ja tuntumaa näihin pohjoisiin lajikkeisiin, kertoo Hyvönen tämän maallikkotutkimuksen toiminnasta.

Kirsikat kukkivat Tuulimäellä

Kymmenen vuoden kiertäminen Pohjois-Suomessa on tuottanut ehkä maailman laajimman pohjoisen kestävien omenapuiden lajikevalikoiman Vieremän hedelmätarhaan. Omenoiden lisäksi myös kirsikoita, luumuja ja kriikunoita on löytynyt mm Kajaanista, Nurmeksesta, Kuhmosta ja Haaparannalta.
-Alusta alkaen oli selvää, ettemme halua vain lisätä ihmisille taimia,  vaan kasvattaa myös itsellemme puita ja pensaita näistä kiinnostavimmista kasvikannoista, kertoo Virpi Virolainen. Niinpä Tuulimäen Puutarhan hedelmätarhassa kukkii kesäkuussa omenapuiden lisäksi monia eri kirsikoita, luumuja ja kriikunoita.

Menestyykö pähkinäpensas pohjoisessa?

Pohjois-Suomessa ei kasvaisi omenapuita, elleivät kasviharrastajat olisi niitä alueelle istuttaneet.
-Uskomme, että kasvilajivalikoimaa voidaan vielä lisätä, sanoo Hyvönen.
-Parin vuoden ajan olemme lisänneet Etelä-Suomen kalkkimailla luontaisesti menestyvää pähkinäpensasta ja tänä syksynä on innokkaimmille harrastajille tarjota kaksivuotiaita pähkinäpensaan taimia. Pähkinäpensas ei ole aivan uusi tulokas sillä siitepölytutkimusten mukaan vuosisatoja sitten lämpimämpänä ajanjaksona tämä kasvi on täälläkin kasvanut . Uutena tulokkaana voidaan pitää myös saskatoon-marjapensasta. Kyse on kuitenkin täällä jo kauan koristekasvina kasvatesta tuomipihlajasta. -Tuomipihlajankin marjat ovat syötäviä, mutta kanadan alkuperäisasukkaiden valintajalostuksen tuloksena saskatoon-lajikkeiden marjat ovat isommat ja makeammat. Havaintojemme mukaan saskatoon menestyy hyvin jopa hallanaroilla paikoilla Pohjois-Suomessa. Pohjoisia rajoja on koeteltu myös Iisalmen ihmetammen osalta. Iisalmessa sata vuotta kasvaneiden tammien taimia ja terhoja on levitetty laajasti Pohjois-Suomessa.
-Varmasti vielä löytyy Pohjois-Suomesta vanhoja kestäviä omenapuita, jotka eivät ole tiedossa.  Vinkkejä otetaan vastaan ja tilaustaimia tehdään ihmisten tiedossa olevista vanhoista omenapuista, lupaa Virolainen.


Tapahtumia ja julkaisuja juhlavuonna

Kymmenvuotisen taipaleen merkeissä Tuulimäen Puutarha pyrkii kesän kuluessa kiertämään eri paikkakunnilla Pohjois-Suomessa opastamassa pohjoisen hedelmänviljelyn perusteita ja esittelemässä kartoitusten aikana löytyneitä lajikkeita. Jos syksyllä on kohtuullinenkaan omenasato, järjestetään myös kiertävä pohjoisen omenan näyttely.
-Jos kiinnostuneita yhdistyksiä ja ryhmiä löytyy, teemme mielellämme yhteistyötä tapahtumien järjestämisessä, kertoo puutarhuri Virpi Virolainen.
Kymmenvuotinen omenaseikkailu on tallentunut myös videonauhoille.
-Olemme kuvanneet projektin vaiheita alusta saakka ja toiveena on tuottaa aineistosta dokumenttielokuva. Jos rahoitusta löytyy toimitamme myös kirjan pohjoisesta puutarhanhoidosta ja projektin kokemuksista, kertoo Hannu Hyvönen.
Pohjoinen perintö-yhdistyksen kotisivulla on ladattavissa 12 minuutin videoreportaasi pohjoisen puutarhakartoituksen toiminnasta:
http://video.elonmerkki.net/omenaprojekti/pohjoinenomppu.mp4

Lisätietoja:

p. 0408317733
virpi@elonmerkki.net